Aina paavin virkaan astumisestaan lähtien Paavi Fransiscus on ottanut selkein sanakääntein kantaa maapallon akuuteimpiin ongelmiin. Tämä peloton tapa puhua asioista suoraan ja hänen jokaisen huomioon ottava painotuksensa, on tuonut hänelle laajaa tunnustusta tämän vakavien haasteiden ajan toivon lähettiläänä. Silti yllätys oli suuri kun paavi itse piti puheen huhtikuun 2017 Vancouverin TED-konferenssissa jakaakseen inspiroivan viestinsä: ”Me kaikki tarvitsemme toisiamme.”
Tässä lyhyitä lainauksia hänen puheestaan.
“…aivan jokaisen olemassaolo on syvällä tasolla liitynnäinen toisten elämään: elämä ei ole vain kuluvaa aikaa, elämä on vuorovaikutusta.”
“Tavatessani tai kuunnellessani heitä, jotka ovat sairaita, jotka ovat pakolaisina valtavien koettelemusten edessä, tai heitä, jotka vankeina sydämessään kantavat helvetin tuskia tai heitä, jotka eivät, usein nuoretkaan, löydä töitä, mietin usein: ”miksi he, mutten minä?” Minä itse synnyin siirtolaisperheeseen. Minun vanhempani ja isovanhempani, kuten monet italialaisperheet, muuttivat Argentiinaan ja heidän kohtalonsa oli sama kuin niin monien, joille ei jää mitään. Minustakin olisi voinut tulla tämän päivän ”hylätty yksilö”. Ja siksi kysyn usein itseltäni syvällä sydämessäni: ”Miksi he, mutten minä?””
Hänen pyhyytensä paavi Franciscus (video nähtävissä artikkelin lopussa).
”… me kaikki tarvitsemme toisiamme eikä kukaan ole saareke, itsenäinen ja autonominen ”minä” joka olisi erotettu muista. Voimme rakentaa tulevaisuuden vain seisomalla yksissä joukoissa ja ottaen mukaan aivan jokaisen. Emme ajattele sitä useinkaan, mutta kaikki on keskinäisessä yhteydessä ja meidän on palautettava nuo keskinäiset yhteytemme terveyden tilaan.”
“Monet meistä tänä päivänä tuntuvat ajattelevan, että onnellinen tulevaisuus on jotain saavuttamattomissa olevaa. Vaikkakin tuollaiset huolet ovat vakavasti otettavia, ne eivät ole voittamattomissa. Ne voidaan voittaa sillä, ettemme lukitse oviamme ulkomaailmalta. Onnellisuus voidaan löytää vain sopusoinnun lahjana kokonaisuuden ja sen jokaisen osan välillä. Jopa tiede … osoittaa ymmärrykseen siitä, että todellisuus on paikka missä jokainen osanen on yhteydessä ja vuorovaikutuksessa jokaisen muun osasen kanssa.”
“Kuinka ihanaa olisikaan, jos tieteellisen ja teknologisen kekseliäisyyden kasvun mukana tulisi suurempi tasaveroisuus ja sosiaalinen tasa-arvo. Kuinka ihanaa olisikaan, jos löytömatkatessamme kaukaisille planeetoille, me samalla löytäisimme taas oman itsemme kiertoradalla olevien veljiemme ja sisartemme tarpeet. Kuinka ihanaa olisikaan jos solidaarisuus, tuo joskus kaunis ja toisinaan epämiellyttävä sana ei joutuisi puristetuksi sellaiseen nurkkaan, missä se on vain sosiaalityötä, vaan sen sijaan siitä tulisikin poliittisen, taloudellisen ja tieteellisen valintaprosessin lähtökohta sekä ihmisten, kansojen ja maiden keskinäisten suhteiden lähtökohta.”
“Vain opettamalla ihmiset todelliseen solidaarisuuteen, me voimme selättää ”hukkaamiskulttuurimme”, joka ei liity vain ravintoon ja tavaroihin, vaan – ja ennen kaikkea – niihin ihmisiin, jotka teknologis-taloudellinen järjestelmämme paiskaa syrjään kun se, huomaamattaan, asettaa ihmisten sijaan tuotteet keskiöönsä.”
“Solidaarisuus … ei ole automaattinen mekanismi. Sitä ei voi ohjelmoida tai ohjata. Se on vapaaehtoinen reaktio, joka syntyy itse kunkin sydämessä. Kun ihminen oivaltaa, että elämä … on lahja, ja että rakkaus on elämän lähde ja tarkoitus, kuinka hän voisi pyristellä vastaan kaipaustaan tehdä hyvää lähimmäisilleen?”
“Voidaksemme tehdä hyvää, tarvitsemme muistin, tarvitsemme rohkeutta ja tarvitsemme luovuutta. … Kyllä, rakkaus tarvitsee luovan, konkreettisen ja kekseliään asenteen. Hyvät tarkoitusperät ja perinteiset mallit, joilla niin usein hyvitetään huonoa omatuntoa, eivät riitä. Auttakaamme toinen toistamme, kaikki yhdessä, muistamaan, ettei toinen ihminen ole vain numero ja tilasto. Sillä toisella on kasvot. Tuo ”sinä” on aina todellinen olemassaolo, henkilö josta pitää huolehtia.”
“Laupiaan samarialaisen tarina on tämän päivän ihmiskunnan tarina. Ihmisten elämänpolkujen vaivoina on kärsimystä kun kaikki pyörii rahan ja tavaran ympärillä eikä ihmisten ympärillä. Ja usein on tavanomaista, että ihmiset, jotka kutsuvat itseään ”kunniallisiksi”, eivät pidä huolta toisista ihmisistä, ja siten jättävät jälkeensä tuhansia ihmisiä ja jopa kokonaisia kansoja tien varteen. Onneksi on heitäkin, jotka luovat uuden maailman pitämällä huolta toisista, jopa omin varoinensa. Itse asiassa Äiti Teresa tapasi sanoa: ”Ei voi todella rakastaa, jollei tee niin omalla kustannuksellaan.””
“Meillä on niin paljon tehtävää ja meidän on tehtävä se yhdessä. Mutta kuinka voimme sen kaiken tehdä kun hengitämme pahaa joka päivä? Jumalan kiitos mikään järjestelmä ei voi tehdä tyhjäksi haluamme avautua hyvälle, myötätunnolle ja kyvyllemme toimia pahaa vastaan. Nuo kaikki kumpuavat syvältä sydämestämme. Nyt saatatte minulle sanoa: ”Ovathan nuo kauniita sanoja, mutta minä en ole laupias samarialainen, enkä ole Äiti Teresa.” Mutta asia on juuri päinvastoin: me olemme arvokkaita, aivan jokainen meistä. Aivan jok’ikinen meistä on Jumalan silmissä korvaamaton. Tämän päivän vastakkainasettelun pimeyden läpi meistä jokainen voi muuttua kirkkaaksi kynttiläksi, joka muistuttaa meitä siitä, että valo voittaa pimeyden, eikä koskaan toisin päin.”
“Yksi ainokainen yksilö on tarpeeksi, jotta toivoa voi olla ja se yksilö voit olla sinä. Ja sitten tulee toinen ”sinä” ja vielä muu ”sinä” liittyy, ja siitä tuleekin jo ”me”. Toivon syntymiseen riitti ”sinä”. Kun koossa on ”me”, vallankumous alkaa.”
“Kolmas viesti, jonka tänään haluaisin jakaa koskee itse asiassa vallankumousta: hellyyden vallankumousta, … sitä rakkautta joka tulee liki ja muuttuu todelliseksi. Kyse on liikkeestä, joka lähtee meidän sydämestämme ja saavuttaa silmämme, korvamme ja kätemme, … käyttää silmiämme toisen näkemiseen, korviamme toisen kuulemiseen, kuunnella lapsia, köyhiä ja heitä jotka pelkäävät tulevaisuutensa puolesta. Ja kuunnella myös yhteisen kotimme hiljaista vaikerrusta, yhteisen sairastuneen ja saastuneen kotimme vaikerrusta. Hellyys tarkoittaa sitä, että käytämme käsiämme ja sydäntämme toisen lohduttamiseen sekä heistä huolehtimiseen, jotka apua tarvitsevat. … [se] on polkuvalinta heille, jotka ovat ihmisistä vahvimmat ja rohkeimmat. Hellyys ei ole heikkoutta, se on mielenlujuutta, … se on polku solidaarisuuteen ja polku nöyryyteen.”
“… sallikaa minun sanoa se ääneen ja jättämättä epäselvyyttä asiassa: kuta suuremmat vaikutukset teoillasi on ihmisiin, sitä suurempi velvollisuus sinulla on olla teoissasi nöyrä. Mikäli et niin tee, valtasi tuhoaa sinut ja sinä tuhoat muut. Argentiinassa on sanonta: ”Valta on kuin joisi giniä tyhjään vatsaan.” Sitä tuntee olevansa pyörällä päästään ja humaltuu ja menettää tasapainonsa ja lopulta tulee haavoittaneeksi itseään ja ihmisiä ympärillään, mikäli ei yhdistä valtaansa nöyryyteen ja hellyyteen. Hellyyden ja konkreettisen rakkauden avulla voima – korkein ja voimakkain mahdollinen – muuntuu palveluksi ja hyvän voimaksi.”
“Ihmiskunnan tulevaisuus ei ole yksinomaan poliitikkojen ja suuryhtiöiden johtajien käsissä. Kyllä, heillä on todellakin valtava vastuu. Mutta tulevaisuus on ennen kaikkea heidän käsissään, jotka tunnistavat tuon toisen ihmisen ”sinän” ja itsensä osana ”me:tä”. Me kaikki tarvitsemme toinen toisiamme, ja siksi, olkaa kilttejä ja ajatelkaa minuakin hellyydellä, jotta minä voisin täyttää sen osani, joka minulle on annettu toisten hyväksi toimimiseksi, aivan jokaisen, teistä jokaisen ja meidän kaikkien hyväksi.”
(Lähde: www.ted.com)