Jakamisen periaate pelastaa maailman

403,3 ppm hiilidioksidia on mittaushistorian korkein lukema

WMO kertoi 30.10.2017 antamassa tiedotteessaan, että ilmakehän hiilidioksi on vuonna 2016 ollut 403,3 ppm, mikä on korkeampi lukema hiilidioksidille 800.000 vuoteen. Hälyttävintä on nähdä kuvasta yltä kuinka CO2:n määrä on räjähdysmäisellä tahdilla noussut 1960-luvulta nykypäivään, 320 ppm lukemasta 403 ppm:n lukemaan noin 50–60 vuodessa. WMO:n mukaan ”CO2-pitoisuus on nyt 145% korkeampi kuin esiteollisella ajalla (ennen vuotta 1750)”.

403,3 ppm on jo vaarallisen korkea CO2-taso sanoo Benjamin Cremen Mestari

Kysymys ja vastaus -osiosta Benjamin Cremelle 11/2013
Kysymys: Nykyinen hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä on noin 400 ppm (partikkelia miljoonasta). Jotkin ilmastotieteilijät kuten James Hansen uskovat, että 350 ppm on turvallisen yläraja, jotta voisimme välttää katastrofaaliset ja jopa peruuttamattomat vaikutukset planeetallemme. Jotkut muut tieteilijät pitävät turvallisen rajana 450 ppm, joka tarkoittaisi kahden asteen lämpenemistä verrattuna aikaan ennen teollista vallankumousta. Pystyttekö te sanomaan mikä hiilidioksidipitoisuus on turvallinen yläraja ennen peruuttamattomia muutoksia Maalle? Jos jatkamme nykymenolla, montako vuotta meillä on aikaa että saavutamme tuon pisteen?
Vastaus: Suhteellisen turvallinen yläraja on 400 ppm. Meillä ei ole enää ”turvamarginaalia”, me olemme jo tuossa ylärajassa.

Ihmiskunta ei enää itse kykene hallitsemaan luonnossa tapahtuvia muutoksia, kuten Mestari artikkelissaan sanoo: ”Voimat, jotka ovat selkeästi [ihmisten hallinnan] ulottumattomissa, ajaisivat heidät armotta sotaan ja suurin kirjaimin lukisi ihmisten maanpäällisen vaelluksen yllä “LOPPU”.” On aivan elimellisen tärkeätä ymmärtää, että aikaa muutokseen on vähän jos ollenkaan, sanoo Cremen Mestari: ”Mikäli ihmiset mielivät pelastaa tämän planeetan globaalin lämpenemisen vaikutuksilta, heidän on tehtävä määrättömän paljon enemmän kuin hiilipäästöjen leikkaamiseksi on suunniteltu, ja nopeammassa tahdissa kuin mitä yleisesti hyväksytään tarpeellisena. Ihmiset ovat olleet hitaita näkemään vaarat, ja vielä nytkin kieltäytyvät ottamasta ongelmia vakavissaan.”

Ratkaisu tähänkin massiivisen kokoluokan ongelmaan on jakamisen periaatteen omaksuminen. Jakamisesta seuraa oikeudenmukaisuuden kokemus, joka korvaa nykyisen kahtiajaon ja siksi vuorovaikutus ja keskustelu eri osapuolten välillä tulee mahdolliseksi ja siten yhteistoiminta kaikkien maailman maiden kesken.

Sivun alkuun