David Suzuki pohtii miten hänen mielestään biologiakeskeinen näkökulma on nyt tarpeen enemmän kuin koskaan.Toiveeseen on helppo yhtyä.
Vuosikymmenten ajan tiedemiehet ovat varoittaneet, että olemme vaaran tiellä. Polkumme juontaa juurensa siitä, että harhaisesti kuvittelemme voivamme loputtomiin kasvattaa väestön määrää, kulutusta sekä talouden kokoa ja että juuri ne olisivat yhteiskunnan tarkoitus. Mutta loputon kasvu ei ole mahdollinen rajallisessa biosfäärissä. Kasvu ei ole itse tarkoitus, vaan vain keino.
Ihmiset ovat yksi laji lukemattomien muiden joukossa, lajien joihin olemme yhteydessä ja joista olemme riippuvaisia. Siten tarkasteltuna voidaan nähdä, että kaikella mitä teemme on seurauksensa ja vastuunsa. Se, että olemme osa valtaisaa verkostoa, on biologiakeskeinen tapa tarkastella asian tilaa, ja tapa, jota olemme noudattaneet suurimman osan olemassaolomme aikaa. Mutta omaksumalla ”dominoivan lajin” roolin, olemme siirtäneet ajattelumme luulemaan, että me olemme kaiken keskiössä. Tämä antroposofiskeskeinen näkemys saa meidät uskomaan, että meidän tarpeemme ja vaateemme tärkeämpänä sivuuttavat muun luonnon tarpeet ja vaateet.
Kyvyttömyytemme nähdä keskinäiset suhteemme ja keskinäiset riippuvuutemme on leimallisinta tavassamme hoitaa hallintoasioita. Puustosta, ympäristöstä, kaloista ja meristä vastaavien ministereiden tehtävä ei olekaan suojella metsiä, ympäristöä, kalastoa ja meriä, vaan oikeuttaa tekomme ja varmistaa, että kaikki tekemämme hyödyntää ihmistä.
Antroposofiskeskeisessä maailmassa yritämme hallita tärkeitä tekijöitä erillisten siilojen kautta, samalla hajottaen keskenäisen riippuvuuden kokemuksen. Piirrämme satunnaisia jakolinjoja tai rajoja omistusten, kaupunkien, maakuntien ja maiden ympärille ja yritämme hallita resursseja noiden rajojen sisällä. Mutta lohi saattaa munia Kanadassa, Brittiläisen Kolumbian joissa ja muuttaa Alaskan kautta Venäjän, Kiinan ja Japanin läpi sitten taas palatakseen alkuseudun jokiinsa. Kenelle nuo lohet ”kuuluvat”?
Miten me hallitsemme Ontariossa syntyneiden keisariperhosten matkan läpi Yhdysvaltain eri osavaltioiden Meksikoon? Harmaakarhut ovat rauhoitettu laji Yhdysvalloissa, mutta vapaata riistaa ammuttavaksi Kanadassa.
Seuraukset maailmanlaajuisen keskilämpötilan noustua vain 1° kuluneen sadan vuoden aikana ovat olleet valtaisat. Vuonna 2015 Pariisin ilmastoneuvotteluiden oli tarkoitus viestittää siirtymisestä pois fossiilisista polttoaineista aikomuksena estää yli 2° lämpeneminen tällä vuosisadalla. Vaikkakin Pariisin sitoumus määrää, että suurin osa tunnetuista varannoista on jätettävä maahan, hallitukset kuten Kanada jatkavat uusien siirtoputkien tukemista ja fossiilisten polttoainevarantojen jatkettua hyödyntämistä. Kanadan, Yhdysvaltojen ja muiden suurten päästäjämaiden pyrkimykset ilmastoasioissa ovat olleet niin pienimuotoisia, että tiedeyhteisö puhuu nyt avoimesti maailmanlaajuisen keskilämpötilan 4–6°:een noususta tällä vuosisadalla. Kun emme kerran kykene hillitsemään päästöjä, monet ehdottavat planeetan geomuokkausta!
Ravintoketjun ylimpänä saalistajana ihmisrotu on edelleen riippuvainen puhtaasta ilmasta, vedestä, maaperästä ja biologisesta monimuotoisuudesta, ja se seikka asettaa kyseenalaiseksi kykymme selviytyä planeetan katastrofaalisesta häiriöstä. Varmastikin tämän pitäisi olla terveydestä puhumisen agendan kärkenä.
Joulukuun kokouksessa, sysättyään sivuun ilmastonmuutoksen vaikutukset terveydelle, poliittiset päättäjämme [Kanadassa] yksinkertaisesti tekivät olettaman, että terveydenhoitokulut tulevat tasaisesti kasvamaan (ja ne ovat kasvaneet), ilman että olisivat yrittäneet ymmärtää syitä. Sen sijaan he keskittyivät provinssien vaateisiin ja liittovaltion vastustukseen vuosittaisista menojen noususta. Mutta terveyskulut eivät voi nousta ikuisesti.
Me nopeutamme juuri terveytemme lähteiden – ilman, veden ja maaperän – tuhoa, massiivisella kasvimyrkkyjen, keinotekoisten lannotteiden ja kymmenien tuhansien erilaisten kemistien syntetisoimien molekyylien käytöllä. Tiedeyhteisö sanoo, että jopa 90% syöpätapauksista saattaa juontua ympäristötekijöistä. On mielipuolista sivuuttaa laaja-alainen ja läpitunkeva saastuminen pääasiallisena tekijänä terveydessä. Se minkä päästämme luonnon kiertokulkuun, päästämme itseemme.
Jos mielimme estää terveydenhoitokulujen nousun, meidän tulisi keskittyä ihmisten terveenä pitämiseen sen sijaan, että hoidamme heidät vasta sairastumisen jälkeen. Tärkein painopiste on oltava luonnon saastuttamisen lopettamisella ja jo tehtyjen päästöjen puhdistamisella. Ja ennen kaikkea meidän on päästä eroon antroposofiskekskeisestä hybriksestämme ja palattava luontokeskeiseen näkemykseen, jossa me olemme biologisia olentoja, ja yhtä lailla riippuvaisia muusta luonnosta selviämisemme sekä hyvinvointimme suhteen kuin mitä muutkin lajit ovat.
Lähde: ecowatch.com
Kirjoittaja David Suzuki
Tämä on lyhennelmä artikkelista.
Tri David Suzuki on tiedemies, tv-hahmo, kirjailija ja David Suzuki -säätiön yksi perustajista.