Jos ja kun marsilainen laskeutuu avaruusaluksellaan Maahan ja katsoo ympärillensä, hänen täytyy varmasti olla hämmästynyt ympäristöstään. Jollei hänen tiensä ole vienyt häntä maaseudulle, hän ihmettelee kuinka Maan ihmiset voivat kestää monien kaupunkien pelkistettyä monotoniaa ja raakaa rumuutta. Minne tahansa maapallolla katsookaan, siltä vaikuttaa, valtavat liikerakennukset, aivan kuten muurahaiskeot, peittävät maaperän ja niiden ympäristön peittävät loputtomissa riveissä lähes identtiset rakennukset, joissa väsyneet muurahaiset toipuvat unessaan. Marsilainen ystävämme tulisi tietysti huomaamaan, että on poikkeuksiakin tähän kaikkialla tavattavaan elämää estävään keskinkertaisuuteen, mutta hän tulisi myös huomaamaan, että ne ovat menneen ajan muistoja, jotka ylpeänä tallennetaan turistien ihailtavaksi samalla kun paikallisväestö joutuu hiljaisena kadehtimaan menoa.